jos sä tota syöt,sä paisut ku plussapallo

tänään oon tapellu itteäni vastaan,pelottanu jatkuvasti,mä tiedustan sen oikeesti mun pään sisällä,

tää johtaa vaan ja ainoastaan sairauteen,tää mun laihduttaminen menee yli hilseen.

mä haluan laihtua niin epätoivosesti että suusta lentää sammakoita välillä,

joskus saatan sanoa tappavani itteni jossei tietyn verran oo kiloja kadonnu.

mä en saa käydä enää kotona puntarilla jossen yksin kotona ole,

muuten mut häädetään sieltä ja tulee huutoa koska kuulemma oon sairas.

mä en itte myönnä mitään ennenku itte huomaan jotain,mä tiedän etten oo sairas.

tai niin mun pää sanoo mulle,mua hikoiluttaa,väsyttäää.

oon tänään raatanu itteni puhki kuntoillen,miettien vaan yhtä ainoota sanaa laihdutus.

oon itkeny tänään silmät pilalle,mustat silmänaluset korostuu mukavasti,

mä pelkään,mua ahistaa,kuka peilistä kattoo,millasena muut mut näkee,

miksen laihdu jo lisää,mikä mua vaivaa,enhän vaan pääse lihoomaan takasi..

kalorit on aina pakko tarkistaa kaikesta,mä haluan kontroloida itteäni! 

koulussa tuntuu kun kaikki kattois mun päälle nauraen,

kattois paljonko syön mitäkin ja kuinka nopeeta.

mua ahistaa koulunruokala,välttelen aina kun voin..

joskus taas uskallan mennä sinne jos tiedän että syön vähän,

jos tiedän ettei oo nälkä niin tiedän varmasti ottavan niin vähä että.

peilailen itteäni jatkuvasti peileistä,etin hyvin näkyviä luita hymyillen.

mutta lopuksi aina kuitenkin itken kun nään itteni peilistä,

en tykkää yhtään kuvasta joka sieltä heijastuu takaisin.

toivoisin että sieltä heijastuisi kaunis nuori laiha nainen!

haluan vaan niin kipeesti yhden tietyn miehen ittelleni vierelle,

kenen kanssa on tultua säädettyä ja samalla ikäväkyllä rakastuttua.

jos hän ei hyväksy mua,silloin en minäkään voi.. :'c

ps.

lauantaina taas lantion,reisien,pyllyn,mahan mittaus edessä..
ja mua ahistaa nyt jo,tuntuu kun oisin turvonnu taasen,
tai sitte mun ajatusmailma on liian sairas..